Jukka Raitanen – Rondo ros 24 (45) – 1977

Osuin kartanon kohdalle kerran,
kylän raitilta kääntyessäin.
Takaa akkunan hetkisen verran
huivin kutsuen.. vilkkuvan näin.

Minä kartanon kodiksi luulin,
hetken katselin, taloksi jäin.

Kohta käskyn jo poistua kuulin,
pian taas oli tie edessäin.



Kotikartano – sen pihamaalle,
sinä kylmästi saattelit mun.
Jätin hyvästit porttisi haalle,
tiedän jälkeeni sen suljetun.

Eipä kartanon herran tuon mieleen
läsnäoloni sopinutkaan.
Paikat varattu porttien pieleen,
hänen mielestään mulla on vaan.

Niin kuin mahlana kyljestä koivun
kyynelkarpalot vierivät mun.
Ajan kanssa kai verkalleen toivun,
sinä itselles saat valitun.
Sillä tyttäret kartanon herran,
luotu köyhille ei, tiedän sen.
Minä kävin vain kylässä kerran,
saatoin antaa mä vain sydämen.



***********************************